Kaikki artikkelit

Asiantuntijamme

Ján Polák

Koko elämäni on muovautunut kuvataiteen maailmassa, ja vuoden 2024 lopussa aloin tehdä yhteistyötä KNIFESTOCK-tiimin kanssa tuotesuunnittelijana, joka on erikoistunut graafiseen ja kuvitukselliseen suunnitteluun. Tässä työssä hyödynnän pitkäaikaista kokemustani auttaakseni ihmisiä, jotka haluavat vahvistaa brändinsä tai tuotteensa potentiaalia – tai yksinkertaisesti tuoda ripauksen taidetta arkeensa.

„Janči, voisitko piirtää minulle…?”

Piirtäminen on ollut olennainen osa identiteettiäni lapsuudesta asti. Se oli asia, jossa olin parhaimmillani, enkä voinut kuvitella toteuttavani itseäni millään muulla tavalla. Piirsin aina jotakin. Useimmiten autoja… ja yhä tänäkin päivänä minulla on heikkous mekaniikan ja estetiikan yhdistelmää kohtaan, jota ne edustavat.

Joulukuussa 2007 – vuotta ennen kuin aloitin opinnot animaatiotaiteen koulussa – sain ensimmäisen tietokoneeni, ja eteeni avautui kirjaimellisesti mahdollisuuksien universumi. Siitä hetkestä lähtien ystäväni laittama murtoversio Photoshopista pyöri lähes joka päivä. Eri pyyntöjen – logon suunnittelu, kuvien piirtäminen tai muiden ideoiden toteuttaminen – määrä vain lisäsi intohimoani työskennellä näytön ääressä.

Matka terään

Seurasin veitsien maailmaa yleensä etäältä, mutta hyvän ystäväni ansiosta – jolle veitset olivat osa päivittäistä varustusta – sain silloin tällöin mahdollisuuden kurkistaa kulissien taakse. Tajusin, että veitsi ei ole vain työkalu tai arjen lisävaruste, vaan monille se on identiteetin jatke ja heijastus.

Ensimmäinen veitseni oli Real Steel E77, jonka ostin vuonna 2016 23-vuotiaana taidekasvatuksen opiskelijana Bratislavan Comeniuksen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jotta voisin kuoria omenat tai leikata oksia koulun luontoleirillä.

Valoa maailmaan

Yliopisto-opintojeni alussa tärkeintä minulle oli käyttää jokainen tilaisuus pitää kynää tai sivellintä kädessä ja kehittää piirustustaitojani. Pedagogiikka oli minulle toissijaista. Siksi hain ensimmäisenä opiskeluvuotenani pääsykokeisiin Kuvataideakatemiaan (VŠVU). Pian kuitenkin opettajan ura tuli yhtä tärkeäksi. Tajusin, että suhteeni taiteeseen ja piirustustaitoni antoivat minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni yli oman työpöytäni rajojen. Lopulta jätin VŠVU:n taakseni enkä katsonut enää takaisin. Tunsin myös, että maksuton opiskelu oli eräänlainen velka, joka minun tuli maksaa takaisin yhteiskunnalle – ihmisille, jotka mahdollistivat taitojeni kehittymisen. Opettaminen, nuorten ja vanhojen ohjaaminen sekä lasten auttaminen turhautumisen hetkellä – noin 11 vuoden iässä, jolloin heidän vaatimuksensa ylittävät heidän todelliset kykynsä – oli tapani maksaa tuo velka.

Kokemukseni lasten kanssa työskentelystä, sekä opintojen aikana että niiden jälkeen, vahvisti, kuinka tärkeää on, että luokassa on joku, joka osaa suhtautua oppilaisiin kunnioittavasti – iästä riippumatta – ja pystyy asettamaan rajat, olemaan auktoriteetti mutta samalla tasavertainen kumppani. Aitous yhdistettynä kunnioitukseen voi viedä pitkälle niin ihmisen, tuotteen kuin taideteoksenkin.

Luonnoskirja hotellin vastaanoton takana

Yhdistin opiskeluni työskentelyyn hotellin vastaanotossa. Säännöllinen yhteys ja viestintä ihmisten kanssa kehittivät englannin taitoani, sosiaalisia tapojani ja kärsivällisyyttäni. Viimeksi mainittu erityisesti yövuoroissa, jolloin oli usein toimittava portinvartijana tai psykologina… kun antaa ihmisille tarpeeksi tilaa, he jakavat huolensa, salaisuutensa – tai keskisormensa, heh. Yövuorot antoivat minulle myös aikaa täyttää luonnoskirjaani.

Hotelliala on lähellä sydäntäni. Tunnen oloni hyväksi sen hiljaisen hienostuneisuuden keskellä, ja pidin vastaanottotyötä eräänlaisena teatterina. Jokainen vuoro oli esitys. Esikuviani olivat elokuvien hahmot, kuten Ocean’s Eleven, John Wick ja Grand Budapest Hotel. Työskentely kaikenikäisten ihmisten kanssa voi opettaa paljon – erityisesti itsestäsi.

Vanhat tavat vanhaan tapaan

Rakkaus taiteeseen ja sen opiskelu herättivät minussa kiinnostuksen arkkitehtuuriin, ja siitä oli vain pieni askel historian rakastamiseen. Kuten monilla ikätovereillani, myös minun nuoruuttani, makuani ja asenteitani muovasivat suurelta osin elokuvat ja videopelit. Kun tšekkiläinen Warhorse-studio julkaisi vuonna 2018 ensimmäisen pelinsä, „Kingdom Come: Deliverance” – RPG:n, joka sijoittuu 1400-luvun Böömiin – kiinnostukseni taiteeseen ja historiaan laajeni miekkailuun ja eurooppalaisiin kamppailulajeihin.

Pitkään en tehnyt asialle mitään, mutta vuonna 2020 päätin liittyä Slovakian vanhimpaan historiallisia kamppailulajeja ja käsityötaitoja harjoittavaan ryhmään, Tostaburiin, jossa olen ollut aktiivinen jäsen vuodesta 2023. Aktiivinen siinä mielessä, että silloin kun aikaa ja voimia riittää, nousen ylös ja harjoittelen kunnolla.

Vuosien varrella olen saanut arvokasta kokemusta italialaisesta ja saksalaisesta koulukunnasta mestareiden Peter Kozan, Ján Zelinan, Mike Weddingin ja Marcus Eccariuksen johdolla, keskittyen kylmäaseilla taistelemiseen, kuten rapierilla, kaksikätisellä miekalla ja tikarilla. Ryhmän miekkailu- ja teatteriesityksiä voi nähdä monissa tapahtumissa, joissa voi aistia keskiajan ja renessanssin tunnelman. Arvostan kiillotettua terää yhtä paljon kuin intohimoa, jolla se on valmistettu.

Oma EDC – Every Day Creativity

Luomisprosessissani yhdistän perinteisiä ja digitaalisia medioita. Suosin lyijykynäpiirustusta ja kannan aina mukanani 2B-kynää – ei liian kovaa, ei liian pehmeää – suosikkityökaluni. Koska kyseessä on kuiva väline, joka ei vaadi värejä, voin luonnostella helposti missä tahansa. Riittää, että laitan kynän taskuun, otan A5-luonnosvihon, ja minulla on kaikki, mitä tarvitsen.

Vaikka graafinen tabletti tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia, pidän edelleen paperin käytöstä, erityisesti projektien esittelyvaiheessa, jolloin se antaa katsauksen suunnitteluprosessiin. Ihmisille asiat ovat arvokkaampia, kun he voivat nähdä, miten ne on tehty. Perinteisillä tekniikoilla on oma viehätyksensä tässä digitaalisessa ajassa, ja kokemukseni mukaan asiakkaat arvostavat niitä – erityisesti luonnosvaiheessa. Tietenkin on myös tapauksia, joissa työskentelen suoraan tabletilla – ensimmäisestä luonnoksesta lopulliseen renderiin saakka täysin digitaalisesti.

Muotokuvat ovat suosikkiaiheeni. Proportioiden tutkiminen ja kulmien vertailu on kuin salapoliisityötä – vastausten ja ratkaisujen etsimistä. Muotokuvien ansiosta sain opiskeluaikanani mahdollisuuden esitellä teoksiani Bratislavassa ja Wienissä. Ne eivät olleet suuria näyttelyitä, mutta oli hienoa nähdä yleisön pysähtyvän ja tarkastelevan maalauksiani – kokemus, josta olen todella kiitollinen alma materilleni.

Haasteita terällä

Suunnittelu veitsiyhteisölle, joka on keskittynyt KNIFESTOCK-brändin ympärille, on haaste, joka testaa säännöllisesti paitsi omia taitojani myös tiimin kykyjä ja luottamusta, jonka kanssa saan työskennellä. Kun työskentelee ammattilaisten kanssa, jotka ovat aidosti intohimoisia alaansa kohtaan, se näkyy sekä luomisprosessissa että lopputuotteessa.

Huumori on henkilökohtaisessa elämässäni kirjaimellisesti selviytymisväline, ja se siirtyy luonnollisesti myös luomistyöhöni. Olen kiitollinen, että saan työskennellä ihmisten kanssa, joiden ansiosta huumori, parodia, rohkeus, aitous ja ripaus hulluutta eivät koskaan lopu. Tämän ansiosta ideoita on käytännössä loputtomasti – ja tunne, kun suunnittelija näkee grafiikkansa veitsessä tai esineessä, on korvaamaton.